Niin vähään tyytyväinen, niin näyttävä. Sitä ovat valkoapiloista jalostetut koristeapilat (Trifolium). Olen näitä monta vuotta hehkuttanut täällä blogissakin. Taisin kasvatella näitä ensimmäistä kesää viisi vuotta sitten. Silloin metsästin niitä kissojen ja koirien kanssa, tänä kesänä niitä oli puutarhamyymälöissä jo hyvin. Mietin silloin aikoinaan mikä ihmeen nimi niitä kuvaisi parhaiten, kun suomenkielistä vakiintunutta nimeä ei ollut, ja päädyin koristeapilaan.
Lehdet on TODELLA koristeellisen väriset. Sävyt niissä on hyvin erilaiset lajikkeesta riippuen. Kasviin tulee valkoapilamaisia kukkia, kookkaampia, varsinkin jos lannoitus on kunnossa. Joinakin vuosina olen jättänyt kukat (ja nyppinyt ohikulkiessani vanhat) ja joinakin vuosina olen nyppinyt lähes kaikki jo saman tien niiden ilmestyttyä. Koristearvo tässä kasvissa on mielestäni juurikin lehdissä. Välillä minulla on ollut näitä sekaistutuksissa ja välillä omillaan sellaisenaan, kuten tänä vuonna tässä sisäänkäynnillä.
Sen olen tässä vuosien saatossa huomannut, että välillä tämä menestyy niin hyvin, että se leviää kukkapenkkiin tai nurmikolle. Siitä en tykkää. Toisaalta leviäminen ei ole mitään massiivista, mutta kuitenkin. Tämän vuoksi vältän ruukun sijoittamista niiden läheisyyteen.
Punalehtinen lajike ’Isabella’
Mustalehtinen lajike ’Dark Debbie’.
/Sanna
